Jari uskoo, että oppiminen kuuluu kaikille
Luksian logistiikan ja maarakennusalan opettaja Jari Rekosen työpäivissä opiskelijat ovat aina lähellä. Hän opettaa erilaisia ryhmiä sekä yhdessä muiden opettajien kanssa että itsenäisesti ja on mukana opiskelijoiden henkilökohtaisten osaamisen kehittämissuunnitelmien eli HOKSien tekemisessä.
Kaiken tekemisen keskellä tärkeimmäksi nousee kuitenkin kohtaaminen.
– Tärkeintä on saada yhteys opiskelijoihin, auttaa heitä oppimaan ja myös tiedostamaan, mitä he ovat oppineet.
Opiskelijat eivät ole Jarille vain yksi osa työpäivää. He ovat käytännössä mukana kaikessa, mitä hän työssään tekee.
Opettajan tehtävän Jari näkee ennen kaikkea opiskelijan oman polun tukemisena. Tavoitteena on, että osaaminen kasvaa askel askeleelta ja johtaa lopulta ammattiin ja eteenpäin elämässä.

Myös opettajan pitää oppia uutta
Oppiminen ei kuitenkaan kuulu Jarista vain opiskelijoille. Myös opettajan ja koko oppilaitoksen pitää olla valmiita oppimaan uutta.
Juuri sitä hän arvostaa Luksiassa.
– Meillä työskentelee valtava määrä eri alojen ammattilaisia, jotka kehittävät itseään, hankkivat uutta tietoa ja soveltavat sitä omassa työssään. Sellaisesta kehitysmyönteisyydestä voi olla ylpeä.
Jari haluaisi tuoda saman ajatuksen vielä vahvemmin myös opetuksen kehittämiseen. Häntä kiinnostaa erityisesti opiskelijoiden oma kokemus oppimisesta: mikä toimii, mikä ei ja mitä opetukselta toivotaan.
– Haluaisin kehittää sitä, miten oppimiskokemuksista saadaan yhä parempia. Opiskelijoilta saatavaa tietoa voisi kerätä ja hyödyntää nykyistä enemmän. Esimerkiksi aikuisopiskelijoilla olisi varmasti paljon arvokasta kerrottavaa opetuksen kehittämiseksi.
Uteliaisuus kulkee mukana myös vapaa-ajalla
Uuden oppiminen kulkee Jarin mukana myös työpäivän päätyttyä. Vapaa-ajalla hän hiihtää, ui ja pyöräilee, mutta yksi harrastuksista kertoo myös hänen aiemmasta osaamisestaan: Jari rakentaa puutarhaa vanhan puutarhasuunnittelijan koulutuksensa pohjalta.
Ja sitten on vielä opiskelu.
– Olen ikuinen opiskelija ja uuden tutkija. Tälläkin hetkellä opiskelen jälleen itselleni kokonaan uutta alaa.
Ehkä siinä kiteytyy jotain olennaista myös Jarin opettajuudesta. Kun itse säilyttää uteliaisuuden ja halun oppia uutta, on helpompi innostaa muitakin löytämään, mihin kaikkeen he pystyvät.