Millaista on opiskella eläinalaa ja mitä työ oikeasti on? Pihlan, Kiian ja Noran polut eläinalalle ovat erilaiset, mutta kaikkia yhdistää halu oppia ymmärtämään eläimiä ja edistää niiden hyvinvointia. Käytännönläheisissä opinnoissa vastaan voi tulla niin koiria ja kissoja kuin lampaita, lehmiä ja vuohiakin.
Haave eläinten kanssa työskentelystä voi löytyä monta kautta
Pihla Halttunen opiskelee Luksiassa klinikkaeläinhoitajaksi. Hän valmistui ylioppilaaksi keväällä 2025 ja suuntasi sen jälkeen eläinalalle. Eläimet ja luonto ovat olleet hänelle aina tärkeitä. Kokemusta eläinten kanssa toimimisesta oli kertynyt jo tallitöissä ja löytöeläintalon vapaaehtoistyössä.
Pihla haaveili pitkään eläinlääkärin ammatista, mutta lopulta klinikkaeläinhoitajan työ alkoi tuntua enemmän omalta.
– Eläimet ovat olleet aina suuri osa elämääni. Olen ihan pienestä pitäen haaveillut ammatista eläinten parissa, Pihla kertoo.
Kiia Onnisen tie eläintenkouluttajaksi ei ollut yhtä suoraviivainen. Lukion jälkeen hän tiesi haluavansa jatkaa opiskelua, mutta sopiva ala oli vielä hakusessa. Äidin vinkistä Kiia tutustui eläintenhoidon ammattitutkintoon.
– En ollut edes tiennyt, että tällainen ammattitutkinto oli olemassa. Mitä enemmän siihen tutustuin, sitä enemmän se alkoi kiinnostaa.
Kiia aloitti opinnot vuonna 2022 ja valmistui eläintenkouluttajaksi keväällä 2025.
Nora Junnosella puolestaan oli jo kaksi ammattia ennen eläinalalle lähtemistä. Hän on koulutukseltaan lähihoitaja ja hieroja, mutta ajatus eläinten kanssa työskentelystä oli kulkenut mukana pitkään.
– Olen aina tiennyt, että tulen jossain vaiheessa työskentelemään eläinten parissa. Hieman oli vain hakusessa, millä tavalla.
Lopulta klinikkaeläinhoitajan työ alkoi tuntua sopivalta vaihtoehdolta. Nora valmistui keväällä 2026.
Eläinalaa opitaan tekemällä
Kaikkien kolmen kokemuksissa korostuu käytännön tekeminen.
Pihla aloitti koulutussopimuksella ja opiskelee nyt oppisopimuksella. Suuri osa oppimisesta tapahtuu pieneläinklinikalla. Tavallisena päivänä hän voi työskennellä asiakaspalvelussa tai eläinlääkärin parina.
Työtehtäviin kuuluu esimerkiksi ajanvarausta, verinäytteiden ottamista, haavojen hoitoa, laboratoriotutkimuksia ja eläinlääkärin avustamista. Pihla on oppinut myös kanyloimaan, valmistelemaan leikkauksia ja työskentelemään leikkaussalissa.
– Parasta on ollut se, että pääsee heti näkemään, mitä työ ihan oikeasti on. Paljon pääsee myös itse tekemään käytännössä.
Yksi onnistuminen on jäänyt erityisesti mieleen: ensimmäinen itse otettu verinäyte.
Myös Nora suoritti opintonsa oppisopimuksella pienellä eläinklinikalla Vihdissä. Työpäiviin kuului kaikkea asiakaspalvelusta ja välinehuollosta anestesiavalvontaan, toimenpiteiden valmisteluun ja röntgenkuvaukseen. Valinnaisen tutkinnon osan hän suoritti vuohitilalla, jossa uusina taitoina tulivat tutuiksi muun muassa lypsäminen ja sorkkien hoito.
Koiria, kissoja, lampaita, lehmiä ja vuohia
Eläinalan opinnoissa ei välttämättä työskennellä vain yhden eläinlajin kanssa.
Pihlan arkeen kuuluvat tällä hetkellä erityisesti koirat ja kissat, mutta kunnaneläinlääkärin mukana hän on päässyt hoitamaan myös hevosia ja lehmiä. Valinnaisessa tutkinnon osassa tutuiksi tulivat lampaat.
Kiia puolestaan harjoitteli opintojen aikana erikokoisten ja -rotuisten koirien ja kissojen kouluttamista. Työelämässä oppimisen aikana mukaan tulivat myös lampaat. Koirakoulussa hän seurasi koulutuskursseja, valmisteli tunteja ja veti itsenäisesti koiranpennuille leikkikerhoa.
Kiialle juuri käytännön kouluttaminen oli yksi opintojen innostavimmista asioista.
– Luulin tietäväni jotain eläinten kouluttamisesta, mutta opin, etten tiennytkään vielä paljon mitään! Oli mahtavaa oppia ja oivaltaa koko ajan lisää.
Työ eläinten parissa on muutakin kuin eläinten silittelyä
Eläinrakkaus on hyvä lähtökohta, mutta yksin se ei riitä. Työssä tarvitaan kärsivällisyyttä, empatiaa, halua oppia ja kykyä kohdata myös ihmisiä.
Nora kiteyttää asian suoraan:
– Kannattaa varautua siihen, että työ ei ole pelkkää eläinten silittelyä.
Hänen mukaansa alalla tarvitaan empatiakykyä, hyviä vuorovaikutustaitoja, henkistä kestävyyttä ja kärsivällisyyttä.
Kiia nostaa esiin sitoutumisen eläinten hyvinvointiin. Hänen mukaansa herkkyyskään ei ole alalla huono ominaisuus.
– Herkkyys ja tunteellisuus ei ole este. Se vain osoittaa, että välittää.
Pihlan viesti alaa harkitsevalle on kannustava: kannattaa kysyä rohkeasti lisää ja selvittää, mikä eläinalan vaihtoehdoista tuntuu omalta.
– Jos pidät eläimistä, sinulla on halu aidosti oppia ja ymmärtää eläimiä sekä haluat tehdä oman osuutesi eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi, tämä ala on sinulle.
Opinnoista kohti omaa paikkaa eläinalalla
Opinnot voivat avata erilaisia suuntia työelämään.
Kiia työskentelee suu- ja hammassairauksiin erikoistuneella eläinklinikalla. Hän pääsi klinikalle töihin jo opiskeluaikana ja jatkoi siellä valmistumisensa jälkeen. Tulevaisuudessa hän haluaisi tehdä klinikkatyön rinnalla myös eläintenkouluttajan töitä.
Nora jäi valmistumisensa jälkeen töihin samalle klinikalle, jossa suoritti oppisopimusopintonsa. Lisäksi hän tekee satunnaisesti töitä eläinsairaalassa. Tulevaisuuden haaveena siintää vielä aivan uudenlainen työympäristö.
– Haaveena olisi, että joskus aukeaisi mahdollisuus työskennellä Korkeasaaressa villieläinsairaalassa.
Pihla puolestaan tietää jo, mikä klinikkatyössä kiinnostaa häntä eniten: eläinlääkärin kanssa työskentely ja leikkaussali. Tulevaisuudessa hän haluaisi kouluttautua alalla vielä lisää.
Kolme opiskelijaa, kolme polkua
Pihla Halttunen
Koulutus: eläintenhoidon ammattitutkinto, klinikkaeläinhoitaja
Luksian opinnot kolmella sanalla: käytännönläheinen, monipuolinen, opiskelijalähtöinen
Kiia Onninen
Koulutus: eläintenhoidon ammattitutkinto, eläintenkouluttaja
Luksian opinnot kolmella sanalla: mielenkiintoinen, itsenäinen, opettavainen
Nora Junnonen
Koulutus: eläintenhoidon ammattitutkinto, klinikkaeläinhoitaja
Luksian opinnot kolmella sanalla: joustavuus, keskustelu, käytännöllisyys
