Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi.
Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja

x
Kat3

Lähihoitaja Virossa (lapset ja nuoret) 25.1.-29.2.2020

Ala: Lähihoitaja, sosiaali- ja terveysalan perustutkinto
Osaamisala: Lapsen kasvun, oppimisen ja hyvinvoinnin edistäminen
Ajankohta: 25.1.-29.2.2020 Tallinna, Viro
Työpaikka: Väike päike, International Day Care (https://www.lasteklubi.ee/)

Dreams come true – Vaihtoon!

Pääsin toteuttamaan nuoruuden haaveeni, kun pääsin kv-vaihtoon Tallinnaan helmikuussa. Alkuperäinen ajatus oli hakea Espanjaan, mutta kohde muuttui matkan varrella Viroksi. Tunnen maata hieman ja koin, että viron kielen alkeilla ja englannilla pärjäisin kohdemaassa. Lisäksi katsoin viron kielen sekä kulttuurin osaamisesta olevan hyötyä enemmän itselleni tulevaisuudessa.

Olin itse yhteydessä Tallinnaan ja kyseiseen kansainväliseen päiväkotiin. Sovimme joulukuulle tapaamisen, eli kävin etukäteen Tallinnassa tutustumassa paikkaan.

25.1. lähdin parin matkalaukun kanssa laivalla Tallinnaan. Tallinnan satamassa tilasin kyydin määräpaikkaani Kalamajaan, josta olin vuokrannut airbnb:n kautta asunnon.

Kat1


Asuminen ja liikkuminen Tallinnassa

Asuntoni sijaitsi noin 10 minuutin ratikkamatkan päästä keskustasta, idyllisellä Kalamajan alueella. Kalamaja tunnetaan parhaiten vanhanaikaisista, värikkäistä työläisasunnoistaan. Se sijaitsee Tallinnan kauniin meren rannan ja Vanhankaupungin välissä.

Kalamajan ytimessä sijaitsee monille suomalaisillekin tuttu Telliskiven alue monine ravintoloineen ja katettuine kauppakatuineen. Lisäksi siellä sijaitsee kansainvälinen valokuvataiteen keskus Fotografiska, joka avasi ovensa viime kesänä.

Ennen vaihtoon lähtöä selvittelin asuntoasiaa ja päädyin hoitamaan itse vuokrauksen airbnb:n kautta. Vaihto oli minulle Once in a lifetime- juttu, joten halusin panostaa siihen. Lisäksi minulle oli tärkeää, että läheiseni tai ystäviäni pääsisi käymään luonani. Olin vuokrannut asunnon viideksi viikoksi, joten siihen kului suurin osa apurahastani.

Asunnon ja työharjoittelupaikan välisen matkan kuljin raitiovaunulla, sekä osittain kävellen. Aikaa pysäkille meni noin kolme minuuttia, kun kävelin ratikkapysäkille tai sieltä kämpälle. Itse työmatka kokonaisuudessaan vei noin 20 minuuttia.

Asuntoni sijainti oli loistava, sillä lähellä olivat ratikkapysäkki ja ruokakauppa, jossa tein ruokaostokset. Lisäksi olen aina pitänyt Telliskiven alueesta, joten se oli suurena vaikuttimena, kun asuntoa valitsin. Asuntoni sijaitsi rauhallisella paikalla, joka oli mukava.

Rupesin harmikseni sairastelemaan heti ensimmäisinä päivinä ja luulin aluksi sairastuneeni flunssaan. Ehdin asua asunnossa reilun viikon, kun oireideni pahentuessa ja asuntoa tarkemmin tutkiessa, löysimme sängyn takaa seinästä hometta. Näin ollen tuli kiire etsiä uusi asunto. Siirryin tavaroideni kanssa homelöydön jälkeisenä päivänä hotelliin, joka sijaitsi päiväkodin lähistöllä. Tärkeää oli päästä asunnosta pikaisesti pois ja saada itseni kuntoon. Samalla hain airbnb:n kautta uutta asuntoa, jossa voisin viettää loppuajan.

Olin tietenkin harmistunut, koska olin kipeänä ja asunnon huonon kunnon vuoksi jouduin muuttamaan. Siitä aiheutui luonnollisestikin lisävaivaa sekä kustannuksia. Löysin kuitenkin airbnb:stä uuden asunnon, joka vaikutti lottovoitolta. Ja sellainen oli fiilis, kun asuntoon tavaroineni puolikuntoisena pääsin.  Tämä asunto sijaitsi Narva maanteellä (mnt), joka on ns.”pääkatu” joka kulkee esimerkiksi Viru-hotellin edestä. Minulla oli uudesta asunnosta noin 10 minuutin kävelymatka päiväkodille. Reilu kymmenen minuuttia kävelin asunnolta Virukeskukseen tai sen vastapäätä olevaan ruokakauppaan, jossa tein pääasialliset ruokaostokset.

Olin etukäteen selvitellyt esimerkiksi reittioppaan avulla, miten pääsen asunnolle tai päiväkodille. Hankin heti ensimmäisenä Tallinnan päivänäni matkakortilleni aikaa. Minulla oli aiemmin hankittu matkakortti (Ühiskaart), johon latasin tullessani kuukaudeksi aikaa. Tämä maksoi 30 euroa ja sen kortin turvin sain matkustaa rajattomasti bussilla sekä raitiovaunulla Tallinnassa.

Lisäksi hankin Rimi-kortin, koska siellä tiesin tekeväni ruokaostokset. Kauppaketjulla on aina tuotteita alennuksessa, jotka saa vain kyseisellä kortilla. Se oli tietysti hyvä bonus opiskelijabudjetilla.
           

Kat2
Kuvakollaasi loft-asunnosta, jossa vietin vajaa kolme viikkoa. Kellaritiloissa oli vapaassa käytössä pesuhuone sekä kuntoiluhuone. Asunto oli hyvin varusteltu ja kaikki oli huomioitu yksityiskohtia myöten.Uunia asunnossa oli, mutta induktioliesi. Tein pääosin salaatteja viikolla, viikonloppuisin tuli käytyä ulkona syömässä.

 

Työpaikka

Työpaikkani sijaitsi uudehkossa kerrostalossa, jossa oli kolme isoa huonetta sekä wc. Päivähoito sijaitsi lähellä D-terminaalia, jonne käveli työpaikalta reilun vartin. Lapsia oli vaihtelevasti paikalla yleensä noin parikymmentä. Muutamat kävivät kolme kertaa viikossa ja muutamat lapset kävivät vain osa-aikaisesti, eli lähtivät kotiin ennen päiväunia.

Päiväkodissa oli ns. kaksi ryhmää, koska siellä oli englannin- ja suomenkielisiä lapsia. Päivähoidossa (Day care) työskenteli kaksi lastentarhanopettajaa, joista toinen oli suomalainen. Hän myös oli paikan johtaja. Opettajien lisäksi siellä työskenteli yleensä kaksi lastenhoitajaa, joista toinen oli opettajaopiskelija.

Henkilökunta oli virolaista, poikkeuksena suomalainen lastentarhanopettaja. Hoitajat puhuivat keskenään viroa, lapsille englantia tai suomea. Yksi hoitajista osasi hyvin suomea ja hän oli usein suomenkielisten lasten kanssa. Ryhmät toimivat kuitenkin pääosin yhtenä, joten kommunikointia tapahtui samalla englanniksi ja suomeksi. Aamupiiri oli ainoa, joka vedettiin kahdessa ryhmässä- mutta näitäkin oli harjoitteluni aikana vain muutamia kertoja.
Minua perehdytti tehtäviin ja lapsiin pääosin virolainen hoitaja, jonka kanssa puhuin aina englantia.

Kat4

Päivärytmi noudatti samaa kaavaa, eli aamulla oli tarjolla puuroa, sitten vapaata leikkiä, käytiin ulkona, lounas ja sitten päiväunille. Päiväunien jälkeen leikkiä/ohjattua tekemistä ja välipala iltapäivällä. Päivähoito aukesi klo 8 ja ovet suljettiin klo 18. Työvuoroni vaihtelivat, joka oli mukava. Välillä oli vain viiden tunnin päiviä, välillä yli kahdeksan tuntia. Yhtenä päivänä viikossa kävi musiikinopettaja pitämässä muusika-tunnin, jossa laulettiin viron- ja englanninkielisiä lauluja.

Työtehtävät olivat mm. siirtymätilanteissa ja pukemisessa sekä ruokailussa auttamista, leikin tai toiminnan ohjausta, päiväunien varmistamista, vanhempien kanssa kuulumisten vaihtoa haku -ja tulotilanteissa. Suomenkielisille lapsille vedin välillä laululeikkejä suomeksi tai luin suomalaisia kirjoja, joita he todella intensiivisesti kuuntelivat. Ulkoilemassa käytiin taloyhtiön leikkialueella tai kävelimme läheiseen Kadriorgin puistoon, jonne matkaa reilu kilometri.

Eroa oli jonkin verran päiväkotimaailmaan Suomessa, josta minulla oli kokemusta. Harjoittelupaikkani oli päivähoito, eli siellä pääosin varmistettiin lapsen perustarpeiden toteutumista. Pedagogisia tuokioita ei ollut kuten Suomessa ja ulkoilussa käytiin vain kerran päivässä ja välillä aika jäi lyhyeksi. Ruoka tuotiin ateriapalvelusta kaksi kertaa päivässä (lounas ja välipala).

Suomessa on usein ikäryhmittäin jaoteltu lapset ryhmiin, mutta harjoittelupaikassa kaikki lapset olivat yhtenä ryhmänä ikähaitarilla 1,5 – 5 vuotta. Se tietysti toi oman haasteensa, koska kehitystaso on kovin erilainen. Kuitenkin kävely esimerkiksi puistoon tehtiin yhtenä ryhmänä, joka tuskin Suomessa onnistuisi samanlaisesti toteutettuna.

Kat3

               

Vapaa-aikaa vietin kävellen Telliskiven sekä Kadriorgin alueilla. Muutamassa museossa, jossa en ollut vielä käynyt, kävin tutustumassa, esim. KGB-vankilamuseossa, joka on Vanhan kaupungin laidalla. Viihdyin myös todella hyvin loppuviikkojen asunnossani, josta pääsin lenkkeilemään Kadriorgin puistoon. Kaksi ystävääni kävi minua viikkojen aikana katsomassa ja puolisoni vieraili muutamina viikonloppuina. Viimeisellä viikollani kävin virolaisen lastentarhanopettajan kanssa töiden jälkeen keskustassa syömässä. Meistä tuli ystävät, vaikka ikäeroa toistakymmentä vuotta.

Viimeisenä työpäivänä työntekijät järjestivät minulle yllätyksen, tultuani nukkarista – minua odotti pöytä täynnä herkkuja ja lahjakassi, jossa oli mm. lasten piirustukset minulle. Yksi suomalainen pikkuinen alkoi kolmannella viikolla kutsua minua mummiksi. Tämän jälkeen minä olin paikan Mummi.

Aika meni todella nopeasti ja oli tietysti harmillista, että pari ensimmäistä viikkoa meni kipeänä homeasunnon vuoksi. Kuitenkin kokemus oli aivan mahtava ja suosittelen ehdottomasti kaikille lähtemään vaihtoon. Myös näin varttuneemmallakin iällä sujui oikein hyvin, kun on intoa uusiin kokemuksiin. Aikomuksena on tavata päivähoidon porukkaa, kun Tallinnaan taas pääsen.

Kat5

Itselle ei tullut isompia yllätyksiä tai kulttuurillisia shokkeja, koska olen käynyt Virossa useasti ja tunnen muutamia virolaisia Suomessa. Virossa puhutaan monessa paikassa pääosin hyvää englantia, varsinkin nuoret asiakaspalvelussa työskentelevät henkilöt. Vastaavasti suomen kieli on heillä heikompaa, vaikka moni suomalainen mieltää, että joka paikassa voi Tallinnassa asioida suomeksi – mutta näin ei ihan ole. Varsinkin jos asioi muualla kuin keskustan turistipaikoissa, jotka itse pyrin välttämään. Hintataso on esim. ravintoloissa usein huokeampi, kun vähän lähtee keskustasta pois. Tallinna on sopivan kokoinen pikkukaupunki, jossa pääsee joka paikkaan hyvin kävellen – mutta myös raitiovaunuliikenne on helppo ja hyvä.

Hintataso on noussut Virossa paljon euron myötä, valitettavasti palkat eivät samassa suhteessa. Tästä keskustelin vaihdossa muutamien virolaisten kanssa. Ruokaostoksissa huomaa silti, että moni elintarvike on siellä halvempaa kuin Suomessa. Matka tuli suunniteltua kalliimmaksi, koska tuli kämpän vaihto kesken reissun. Asumiskustannukset nousivat kaikkinensa noin 900 euroon, eli ylitti apurahan selvästi. Onneksi oli omia säästöjä, jotta muuttunut tilanne hoitui ja loppureissu sujui mahtavassa asunnossa loistavasti.

KV-vaihto oli ikimuistoinen kokemus, jossa ei oikeastaan ollut kuin yksi miinus. Aika oli vain AIVAN liian lyhyt.

Vaihdon myötä sain uusia tuttavuuksia, joihin pidän yhteyttä ja nyt mietitään, jos pitäisin kotoa käsin onlinena suomalaislapsille muutaman kerran jonkun laululeikki-tuokion. Tämäkään ei olisi mahdollista, jos en olisi ollut vaihdossa. Olen mahdollisuudesta ikuisesti kiitollinen. Yksi elämäni huippujutuista.

Kat6