Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi.
Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja

x
pg8

Lähihoitaja Espanjassa (sairaanhoito ja huolenpito), 4.5.-9.6.2019

Sosiaali- ja terveysalan pt, Lähihoitaja

Työpaikka: DomusVi Ferrol

Av. Esteiro, 49-51, 15403 Ferrol, A Coruña, Espanja

http://www.domusvi.es/residencia-de-tercera-edad-ferrol/

4.5-9.6.2019

Työpaikka, työtehtävät ja perehdytys työtehtäviin

Työpaikkani Ferrolissa oli ikäihmisille tarkoitettu asuinpaikka, jossa on 151 asuinpaikkaa ja 40 päivähoitopaikkaa. Rakennuksessa oli kuusi kerrosta. Katutasolla oli vastaanotto. Ensimmäisessä kerroksessa oli viriketoimintaan ja jumalanpalveluksiin tarkoitettu sali. Ensimmäisessä kerroksessa oli myös sairaanhoitajien, lääkärin ja fysioterapeutin vastaanotto. Toisessa kerroksessa oli päiväsali missä ikäihmiset viettivät suurimman osan päivästään, ruokasali, kirjasto ja keittiö. 3-5 Kerroksissa asuivat tukea tarvitsevia ja itsenäisesti asuvia ikäihmisiä. Kuudennessa kerroksessa asuivat paljon tukea tarvitsevia asukkaita ja kuudennessa kerroksessa asuvat asukkaat söivät kaikki päivän ruoat siellä, kun taas muiden kerroksien asukkaat söivät aina toisen kerroksen ruokasalissa.

Itse työskentelin kerroksissa 2-6. Työtehtäviini kuului asukkaiden perushoito, ruokailuissa avustaminen, syöttäminen, lääkkeiden anto ja viriketoiminta. Työtehtäviä hoitajilla oli paljon vähemmän kuin meillä suomessa lähihoitajalla. Hoitajien tarvitsi ainoastaan tehdä pesut, syötöt ja lääkkeiden annot sekä viriketoimintaa. Sairaanhoitajat hoitivat siellä pistokset, haavanhoidot, verensokerin ja verenpaineen mittaukset, insuliinin piston jne. Laitoshuoltajat vaihtoivat lakanat, petasivat sängyt ja siivosivat huoneet aamulla. Meidän tarvitsi vaihtaa vain lakanat silloin kun asukas jäi sänkyyn päiväksi ja lakanat olivat likaiset. 

Minua ohjasi suurimmaksi osaksi Sonia, koska hän osasi kaikista työntekijöistä parhaiten englantia. Työskentelin paljon ohjaajani kanssa kahdestaan esimerkiksi aamutoimissa mutta sain kyllä tehdä välillä aamutoimia itsekin. Opin heidän työskentelytavat samalla, kun teimme töitä ja Sonia kertoi minulle, että mitä täällä tehdään ja miten. Ohjaani ollessa vapaalla työskentelin Marian kanssa. Hän osasi vähän englantia, joten hänen kanssaan työt sujuivat myös hyvin. Iltapäivästä niinä päivinä, kun olin Marian kanssa, hän meni tekemään muita töitä ja minä jäin espanjalaisten työntekijöiden kanssa keskenään. Se oli haastavaa koska muut työntekijät eivät osanneet tai uskaltaneet puhua englantia sanaakaan mutta onneksi elekielellä päästiin aina jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen.

pg1

 

Sopeutuminen työpaikkaan sekä kohdemaan kulttuuri

Itse käytin työkielenä englantia ja muutamia sanoja mitä opin siellä espanjaksi. Työpaikalla puhuttiin espanjaa ja galician kieltä. Jos emme ymmärtäneet toisiamme, käytimme google-kääntäjää ja elekieltä.  Asukkaiden kanssa viestiminen oli todella vaikeata, koska en ikinä ymmärtänyt mitään mitä asukkaat yrittivät sanoa ja siihen oli vaikea vastata mitään.  Monet asukkaat ihmettelivät, että miksi olin siellä, kun en osannut espanjaa ja että minun olisi pitänyt oppia sitä siellä kunnolla. Onneksi ohjaajani yleensä käänsi asiat englanniksi minulle mitä ikäihmiset puhuivat minulle. Talon tavat oppi aika nopeasti ja paikat siellä, vaikka rakennus tuntui alussa mahdottoman isolta. Kaikki työntekijät olivat todella mukavia, avoimia, ystävällisiä sekä aina valmiita auttamaan mihin Suomessa ei olla yleensä totuttu.

Työajat siellä olivat aika samanlaiset kuin Suomessa. Siellä aamuvuoro oli 8.00-15.00, iltavuoro 15.00-22.00 ja yövuoro 22.00-8.15. Työpäivän aikana oli yksi noin 30 minuutin pituinen tauko. Tauko aika arvottiin kaikkien työntekijöiden kesken. Tauolla kerkesi syödä ja juoda vähän jotain. Työntekijät eivät olleet päällekkäin vuoronvaihdoissa ollenkaan niin kuin Suomessa, paitsi aamulla yöhoitajan n.15 minuutin raportointi. Työntekijät eivät kirjoittaneet raporttia koneelle niin kuin Suomessa vaan heillä oli vihko sitä varten, mihin he kirjoittivat parilla lauseella vuoron tapahtumista mitkä sitten seuraavan vuoron työntekijät lukivat sieltä.

Eroja Suomen töihin oli myös se, että siellä joka aamu kaikki asukkaat paitsi vuodepotilaat kävivät suihkussa ja vuodepotilaat pestiin sängyssä. Aamusuihkussa ei pesty aina hiuksia. Melkein kaikille asukkaille laitettiin aina perus päivävaippa ja välivaippa, että päivällä vessatuksessa voidaan ottaa likainen välivaippa pois ja jättää päivävaippa. Aamupalan jälkeen hoitajat jaoteltiin niin, että osa hoitajista vessatti asukkaita, pesi asukkaiden hampaita, ajoi partoja ja kävelytti pienen matkan pyörätuolissa istuvia asukkaita. Päiväsaikaan kerrokset 3-5 olivat tyhjiä ja ikäihmiset oleskelivat toisessa kerroksessa. Kuudennessa kerroksessa olevat asukkaat olivat suurin osa päivisinkin siellä mutta osa asukkaista kuljetettiin myös toiseen kerrokseen päiväsaliin.

pg9

Työntekijät eivät noudattaneet minkäänlaista ergonomista työtapaa. Sänkyjä ei saanut korkeammalle, joten työt tehtiin sillä korkeudella, kun sänky oli. Kysyin tästä, että miksi sänkyjä ei saa korkeammalle ohjaajaltani ja kerroin, että Suomessa meillä saa sängyt hyvälle työskentelykorkeudelle, jolloin selkä ei tule niin helposti kipeäksi. Ohjaajani kertoi, että vain ensimmäisessä kerroksessa sänkyjä sai korkeammalle eikä muualla missä niitä oikeasti pitäisi saada korkeammalle. Hän kertoi samalla, että he joutuvat taistelemaan paljon omista oikeuksistaan kuulemma ihan oikeudessa asti. Asiat mitä siis mietimme, että Suomessa on huonosti ovat paljon huonommin muualla maailmalla. Työntekijöiden määrä siellä ikäihmisiä kohti oli vähän. Aamuvuorossa oli yleensä koko talossa noin 13 hoitajaa mutta iltavuorossa vain noin 9 hoitajaa, joka on todella vähän yli 100 asukasta kohden.

Siellä oli myös eroja lääkkeiden jaossa. Lääkkeet olivat siellä isoissa kärryissä mistä lääkkeet jaettiin paljain käsin asukkaille suoraan lusikalla suuhun tai asukkaat ottivat itsenäisesti. Heillä ei ollut mitään lääkkeiden murskaajaa vaan, jos lääkkeitä piti murskata, murskattiin ne pakkaukseen pöydässä lusikalla tai mukilla millä nyt ikinä keksikään. Kiinnitin myös huomiota siihen, että murskatut lääkkeet vaan lapattiin asukkaan suuhun ja vähän vettä perään eikä edes katsottu kunnolla menikö lääkkeet alas ja usein näin, kun jotkut asukkaat sylkivät puolet lääkemössöstä pois, kun ei kukaan auttanut heitä saamaan lääkkeitä kunnolla alas.

Aamupalana siellä annettiin Marie-keksejä kahvin kanssa tai muroja kahvin kanssa tai churroja sekä kahvia. Aamupala siis ei ollut siellä mitään terveellistä eikä lähellekään samanlaista kuin Suomessa. Heillä oli siellä siis aamulla aamupala, päivällä päiväkahvit, jonka jälkeen oli päivällinen illemmalla. Päivällisellä tarjottiin ensin alkuruoaksi keittoa, sitten pääruoaksi jotain kiinteää ruokaa ja vielä jälkiruoka päälle. Kysyin ohjaajaltani, että miksi he syövät niin paljon kerralla siellä ja hän kertoi, että kaikkialla Ferrolissa sairaaloissa ja hoitopaikoissa on sama ruokasysteemi, jota he noudattavat. Monet ikäihmiset olivat kyllä selvästi ylipainoisia, että siellä ei pahemmin huolehdittu ylipainon haitoista.

Käytännön järjestelyt asunnon ja työmatkan suhteen

Asuntomme maksoi yhdeltä henkilöltä 490e/viisi viikkoa. Asunnossa oli kolme huonetta, keittiö, vessa ja pieni olohuone. Kolmannessa huoneessa asui meidän lisäksi nuori nainen.  Asunnossa oli pyykinpesukone mutta ei tiskikonetta, joten tiskasimme aina kaikki käsin. Astioita oli asunnossa hyvin. Ruokakauppaan meillä ei ollut kuin ehkä 20 metriä matkaa eli sieltä saimme kätevästi kaikkea tarpeellista. Asunnossa oli myös Wifi-yhteys. Asuntomme sijaitsi aika keskustassa. Asuimme kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Minulla oli työpaikalle vain noin 500 metriä, joten kävelin työmatkat aina. Paikalliset bussit kulkivat ihan hyvin. Bussi asuntomme läheltä toiseen kaupunginosaan maksoi vain 1.55e per matka. Muihin kaupunkeihin pääsi isommilla matkabusseilla hyvin mutta ne olivat tietenkin kalliimpia. 

 

Pari kuvaa huoneestani

pg3

pg2

  1. Vapaa-aika

 

Ensimmäisellä viikolla kävimme lähellä olevassa ammattikoulussa lastenhoitoluokan kanssa paikallisessa tanssitapahtumassa. Tapahtumaan tuli eri kouluista paikallisia lapsia ja he tanssivat isossa teollisuushallissa paikallista tanssia. Tanssi kuvattiin kameroilla. Vapaa-ajalla kävimme kiertelemässä lähellä olevia kauppoja. Kävimme lähellä olevassa satamassa ja puistoissa istuskelemassa. Kävelimme paljon kaupunkia muutenkin ympäri. Vuokrasimme city pyörät, jotka maksoivat kuukaudelta viisi euroa. Pyöräilimme pyörillä vähän pidempiä matkoja. Kävimme myös lähellä olevassa kauppakeskuksessa useampaan kertaan. Parina iltana kävimme ulkona syömässä ravintoloissa. Kävimme myös lähellä olevalla rannalla ottamassa aurinkoa. Kahtena kertana matkustimme toiseen kaupunkiin A Corunaan. Ensimmäisellä kerralla kävimme Marineda City nimisessä isossa kauppakeskuksessa shoppailemassa ja syömässä. Toisena viikonloppuna menimme A Corunan hienolle rannalle ottamaan aurinkoa ja kiertelimme muuten kaupunkia siellä. Tutustuimme pariin paikalliseen nuoreen vähän, jotka innokkaina tulivat kadulla kysymään mistä päin olemme ja mitä teemme täällä.

 

Kuva tanssitapahtumasta

pg4

 

 Kuva A Corunan rannalta

pg6Miten Miten kuvani muuttui kohdemaasta?

En ollut aikaisemmin käynyt Espanjassa mutta tämä kokemus oli todella hyvä. Oli hyvä, ettemme olleet perus turistialueella koska tuolla näki kunnolla espanjalaista kulttuuria ja siellä joutui pärjäämään vieraan kielen kanssa mistä oppi itsekin paljon. Se yllätti, että ihmiset olivat niin paljon ystävällisempiä ja avoimempia kuin Suomessa. Meiltä kysyttiin usein jopa kauppojen kassoilla, että mistä olemme kotoisin. Paikalliselta nuorisolta vasta saimmekin katseita ja huomiota. Suuri huomio siis yllätti myös.

Mitä opin kokemukseni kautta?

Opin sen ainakin omasta kulttuuristani, että suomalaiset ovat niin sisään sulkeutuneita ja hiljaista kansaa. Opin espanjalaisen tavan tehdä hoitotyötä ja sen, että Suomessa oikeasti monet asiat hoitotyössä ovat paljon paremmin. Osaan arvostaa nyt suomalaista hoitotyötä enemmän. Tietenkin olihan sielläkin asioita mitä toisin sieltä tänne Suomeen.

Valmiuksia joita ulkomaanjakso toi

Ulkomaanjakso toi paljon valmiuksia toimia ammatillisessa työssä. Töiden teko siellä antoi minulle paljon lisää itsevarmuutta ja uutta näkökulmaa moneen asiaan. Yleisesti ulkomaanjakso laajensi maailmankuvaani koska näin uutta kulttuuria ja ymmärrän monen asian kannan nyt ihan eri lailla ja paljon avoimimmin mielin. Uskallan nyt olla varmempi omasta osaamisestani ja olla avoimempi.

Suosittelu muille opiskelijoille ja mitä tulisi pitää mielessä ennen lähtöä ja miten valmentautua?

Itse suosittelisin todellakin tätä kohdemaata ja tätä samaa työpaikkaa missä olin.  Mieli kannattaa pitää todella avoimena ja olla valmiina oppimaan uutta ja ottamaan haasteet vastaan. Minusta kenen tahansa vähänkin ulkomaan jaksosta kiinnostuneen kannattaa lähteä. Ennen matkaa kannattaa opiskella hieman kohdemaan kieltä, koska siitä olisi paljon apua ja muutenkin englannin kielen kohtuullinen taito on hyväksi. Kannattaa pitää mieli avoimena ja varautua kaikkeen.

Olen todella kiitollinen ja onnellinen, että uskalsin lähteä ja tämmöinen mahdollisuus oli!

pg7