Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi.
Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja

x
I ulkona

Kauneusalan opiskelija Portugalissa 24.11.-21.12.2019

Opintoala: kauneudenhoitoalan perustutkinto

Työpaikka: Tu Es Linda

Rua frei Manuel do Sepulco 13, 8500-680 Portimao, Portugal

Ajankohta: 24.11-21.12. 2020

I kukat

TYÖPAIKASTA:

Suoritin 4viikkoisen työssäoppimisjaksoni Tu Es Linda nimisessä suomalaisessa kauneushoitolassa, Portimaossa meren rannan lähellä.

Hoitola oli pomoni Hannelen ja hänen miehensä Juhanin kodissa. Hoitolassa oli ihanan kotoisa tunnelma ja asiakkaat olivat todella kivoja, viihdyin siis todella hyvin työpaikalla!

Tulimme Hannelen kanssa heti hyvin toimeen ja nautin olostani töissä Hannelen kanssa. Oli ihana tutustua Hanneleen ja hänen mieheensä Juhaniin, ja saada kaksi uutta ystävää.

Työtehtävät vastasivat odotuksiani, eli tehtiin perushoitoja, jalkahoitoja ja kasvohoitoja eniten.  Teimme yhdessä Hannelen kanssa hoidot pakettimuodossa, eli toinen teki esim kasvohoidon ja toinen samaan aikaan jalkahoidon. Perehdytystä tarvitsi vain tuotteisiin ja hoitolan “ylläpitoon”, eli missä mikäkin asia oli ja miten siivottiin jne. Sen oppi nopeasti.

Työpaikalle kesti kävellen n. 15 min, joka oli todella helpottavaa työpäivinä. Alussa oli tosi vaikeaa muistaa kadut josta mennä, eksyin pari kertaa mutta onneksi pystyin soittamaan aina Hannelelle jos tuli joku hätä. Ajan kanssa reitin oppi nopeasti.

Työkielinä toimi englanti ja suomi. Portugalia tuli käytettyä vähäsen vapaa-aikana. Pomon sekä asiakkaiden välillä ei ollut mitään ongelmia viestimisessä tai vuorovaikutuksessa, päinvastoin.

Pomo, hänen miehensä sekä paikalliset suomalaiset tekivät oloni turvalliseksi ja kotoisammaksi.

Työssä toimiminen oli mielestäni samanlaista kuin Suomessakin, samat käytännöt ja vuorovaikutus.

Tervehtimisessä erona oli poskipusut, jotka annettiin nähdessä ja lähtiessä lähimpien asiakkaiden kesken.

I hoitola

ASUMINEN, VUOKRAT YMS:

Asuin studiossa vuokralla yhden suomalaisen vuokralaisena. Asunto oli päältäpäin todella siisti ja nätti.

Asunto oli “hotellialueella”, joten siivouskin sisältyi hintaan kaksi kertaa viikossa.

Vuokra oli 500€ kuukaudelta. Hintaan sisältyi sähkö ja vesi, eli todella hyvä hinta vuokralle.

Loppujen lopuksi oudon ja vahvan “flunssan”, hengenahdistusten ja ihottuman selitti home, joka peitti puolet asunnosta... En saanut rahaa tai mitään muuta korvaukseksi, en edes toista huonetta, koska home löytyi viimeisellä viikolla ennen lähtöäni, joten “niin pienellä varoitusajalla ei ollut vapaita huoneita hotellialueella”. Vuokraajani olisi maksanut ylimääräiset yöt jossain muussa majoituksessa, mutta huoneita ei ollut tosiaan vapaana.

Toinen todella ikävä asia majoituksessani oli suuri muurahaisten määrä, jotka öisin mustana jonona menivät keittiööni asti ja olivat vaatteissani ja ruuissani ja roskiksessa...

Kolmas oli paperin ohuet seinät, ja kamala meteli ympäri kellon viereisissä huoneissa ja käytävillä.

Asioista tietenkin tein valituksen ja sanoin muutamaankin otteeseen, mutta henkilökunta ei ottanut niitä mielestäni ollenkaan vakavasti, esimerkiksi homeet tultiin pyyhkimään jollain kloorimaisella aineella pinnallisesti, ja muurahaisiin ei tullut mitään apua, vasta sitten kun vuokraajani tuli käymään paikanpäällä ja antoi muurhaiasmyrkkyä joka loppujen lopuksi ei oikein edes auttanut. Ja meteliin henkilökunta ei kuulemma voinut mitään.

I asunto

 

Liikkuminen paikallisilla liikennevälineillä oli todella halpaa.

Bussi Portimaosta Lissaboniin oli n.22€ (4h matka)

Taksit n.15min matkasta maksoi n.6-10€, eli sekin todella edullista

Busseja käytin 4kertaa. (Kulut busseihin n. 90€)

Taksia n. 13kertaa. (Kulut takseihin n.90€)

 

RAHA

Erasmus+ antoi tukirahaa 1339€ +koulun ruokarahat n. 80€, josta maksoin lennot ja asunnon ensimmäisenä.

Lentoihin meni n.300€, asuntoon 500€.

Raha riitti hyvin ruokaan ja muuhun elämiseen, kunhan vaan vähän mietti mitä ostaa ettei ihan kaikista kalleinta ostanut. Shoppailuunkin riitti rahaa, tosin omaa säästörahaa minulla oli mukana muutama satanen, joten ei ollut niin suurta pelkoa rahojen loppumisesta vaikka shoppailikin ja osti tuliaisia.

I aurinko

VAPAA-AIKA

Vapaa-ajalla olin asunnossani tai lenkillä meren rannalla suurimman osan. Pimeä tuli nopeasti Portimaossa ja todella epäilyttäviä ihmisiä alkoi pimeän tullen liikkua ulkona, joten en yksin uskaltanut liikkua pimeällä.

Muulla ajalla olin Hannelen ja Juhanin kanssa, teimme kaikenlaista ja he näyttivät minulle paljon aluetta. Kävimme syömässä, drinkeillä ja olimme muiden suomalaisten kanssa. Oli ihana tutustua paikallisiin suomalaisiin ja kuulla heidän mietteitä ulkomailla asumisesta ja ylipäätään tutustua uusiin ihmisiin. Aika ei käynyt niin pitkäksi kuin oisi luullut, kun yksin tosiaan vaihdossa olin. Tekemistä löysin aina ja vaikka tekemistä ei aina ollutkaan niin silloin vain nautin Portugalin kauniista luonnosta, etenkin vihreydestä ja auringonvalosta jota täällä Suomessa ei kaamos aikaan ole.

I auringonlasku

MIELIPIDE MAASSA ASUMISESTA

Ennakkoluuloihin kuului ajatukset siitä, että paikassa johon menin, olisi todella lämmin. Ikävä kyllä minun tuurilla Portugalissa oli harvinaisen sateista ja kylmää juuri silloin kun menin sinne. Mutta ei se minua oikeastaan niin haitannut, oli se silti 10 kertaa parempi kuin Suomen sen hetkinen kaamosaika, sekä sää oli kuitenkin paljon verrattavissa Suomen kesään. Asteita oli n. +13-23, iltaisin oli todella vilposta ja takkia tarvitsi. Taivas oli suuremmaksi osaksi pilvinen koko ajan, välillä paistoi aurinko.

Muita ennakkoluuloja ei oikeastaan ollutkaan, tiesin että kokemus tulisi olemaan ihan eri mitä olisin odottanut joten lähdin avoimin mielin matkaan.

Eläminen maassa oli helppoa sen jälkeen kun ensimmäisen yöt oli nukuttu ja tottui yksin oloon, ja kun muisti miten mennä lähikauppaan ruokaostoksille ja töihin. Ympäristön oppi noin viikossa, ja täytyy sanoa että olin todella peloissani ja jännittynyt ensimmäisillä kerroilla kun yksin liikuin. Tuntuu että pelon kautta opin nopeammin koska oli “pakko”, etten joka kerta töihin tai kauppaan mentäessä eksyisi.

“Pelko vahvistaa”- sanonta osui siis hyvin kohalleni.

Asioita joista yllätyin, oli ensinnäkin ruokien ja juomien halvat hinnat etenkin ravintoloissa, esimerkiksi viinit maksoivat vain muutamia euroja, ravintoloissa sekä kaupassa.

Toinen oli ihanat ja ystävälliset ihmiset asiakkaina, kaupassa, kaduilla... Yhtäkään tylyä ihmistä en tavannut.

Kolmas asia mikä yllätti oli Portugalin todella kaunis luonto, voisin mennä sinne uudestaan vain luonnon kauneuden takia. Minulle henkilökohtaisesti luonto on lähellä sydäntä ja mieli muuttui jo parissa päivässä Portugalissa ollessani rauhallisemmaksi ja positiivisemmaksi.

Kivaa oli jälkeenpäin saatu kokemusta monesta eri asiasta kuten itsenäisyydestä,kestävyydestä, yksin olemisesta, itsestään uusien puolien huomaamisesta, eri kulttuurin näkemisestä, uusien ihmisten tapaamisesta... Ja toinen oli Portugalin luonnon näkeminen ja sen ohessa oleminen ja töissä oleminen Hannelen kanssa.

Ei-kivaa oli asuntoni huono kunto ja sen takia kipeänä oleminen ja hengenahdistuksien saaminen. Ja tietenkin koti-ikävä joka välillä hallitsi mieltä vahvasti, mutta siitäkin selvisin ja se vahvisti todella paljon.

Opin arvostamaan paljon pikku juttuja mitä meillä koti Suomessa on, kuten kraanavettä jota voi juoda, siisteyttä ja hygieniaa, turvallisuutta siitä että on läheisiä ympärillä, kavereiden-ja perheen kanssa olemista, omassa sängyssä nukkumista... Nyt osaan arvostaa niitä arjen “itsestäänselvyyksiä” enemmän.

I satama2

SUOSITTELEN ehdottomasti vaihtoon lähtöä jos vähänkin kiinnostaa. Vielä enemmän jos yksin kiinnostaa lähteä niin DO IT. Kokemus on palkitseva ja antoisa lähti yksin tai kaverin kanssa, mutta yksin saa pienimmistäkin asioista enemmän irti kun ei ole kaveria kehen turvautua vaan joutuu selvitä tilanteesta yksin. Tätä itsenäistymisen, henkisen kasvamisen ja vahvistumisen määrää ei voi kuvailla sanoin, mutta jos on mahdollisuus saada se selville niin kannattaa tarttua tilaisuuteen vaikka pelottaisikin!

Mieli kannattaa pitää avoinna, positiivisena, joustavana ja vahvana.

Jos kuitenkin tuntuu siltä ettei löydy selkärangasta vahvuutta lähteä, niin silloin kannattaa panostaa enemmän kotimaassa olevaan työssäharjoittelu paikkaan, sillä ulkomailta ei niin vaan kotiin pääse vaikka kuinka haluaisi...

I palmu

KOTIINPALUU, TIIVISTYSTÄ JA LOPPUMIETTEITÄ

Tiivistettynä vaihtoon lähtö oli antoisa ja kasvattava monella eri tapaa.

Alussa hukkasin passini Lissabonissa ja en koskaan ole kokenut niin hirveää kauhua, vielä kun passi oli minun ainoa kuvallinen henkkari...Jollain ihmeen tuurilla passini kuitenkin löydettiin ja sain sen onneksi takaisin. Pelkästään lentokentillä toimiminen ja tuon passin kadottaminen antoi paljon kokemusta, enemmän ehkä huonon kautta, mutta sekin onneksi loppujenlopuksi muuttui hyväksi.

Asettumiseen meni noin viikko, paikkojen muistamiseen ja yksinoloon.

Arjet menivät töissä, sieltä kauppaan tai suoraan asunnolle, sitten tein ruokaa, juttelin kavereille ja perheelle puhelimella, katsoin leffaa, treenasin, olin ulkona ja olin Hannelen ja Juhanin kanssa.

Viikonloppuisin nukuin pitkään ja tein samoja juttuja. Päivät toistivat paljon itseään joka loppupäivinä tuntui todella rankalta ja puuduttavalta, 4 viikkoa oli juuri sopiva aika yksin olemiseen.

Aika tuntui menevän eteenpäin todella hitaasti, varmaan kun oli niin paljon aikaa tehdä kaikkea joka päivä ja kun oli yksin. Hannele ja Juhani onneksi saivat oloni kotoisammaksi ja sain heidän kauttaan paljon kivaa tekemistä.

Kotiin lähdön lähestyttyä saapui hirveät myrskyt Portugalin alueelle, ja lentokoneessa ollessani pelkäsin eniten mitä koskaan olen elämäni aikana pelännyt, koska myrsky teki niin pahat turbulenssit lennon ajaksi. Matkustin ensin Faroon josta lähti vaihtolento Lissaboniin, ja Lissabonin lentokentällä Suomeen lähtevää lentoa 6h yksin odottaessa piti selvitä terminaalien, laukkujen ja vaikka kuinka monen kanssa...

Rohkeudella ja englanninkielen taidolla kuitenkin loppupeleissä pärjäsin todella hyvin.

Olin kaiken lisäksi kuumeessa tuon koko ajan homeen takia, joten kaikki tuntui 5x rankemmalta. Muistan kun Suomen lentoa odotellessani kuulin ensimmäisen kerran jonkun puhuvan suomea ja minulla tuli  kyyneleet silmiin kun tuli heti paljon turvallisempi olo, koska olin koko päivän ollut täysin yksin muiden maalaisten ihmisten kanssa ja vielä lentokentällä jossa kaikki on jotenkin hektisempää.

Kyyneleitä tuli tiputettua monen monta tuolla kotiinapluu reissulla pelon takia myrskystä, ja niin kovasta koti-ikävästä, mutta myös siitä kun en osannut uskoa sitä että vihdoin pääsen kotiin ja tämä olisi ohi!

Kun kone alkoi laskeutua Helsinkiin, hengähdin syvään olin niin kiitollinen siitä että selvisin koko tämän reissun hengissä ja olin sanoinkuvailettoman ylpeä itsestäni ja mielessäni ajattelin vain -“mä tein sen”.

Niin paljon kokemusta tuli saatua niin monesta asiasta, että olen monella tapaa eri ihminen kuin mitä ennen lähtöä.

I ulkona