Erasmus+ vaihdossa koronan aikaan, osa 2: sisustussuunnittelijana ranskalaisessa linnassa
Puusepän osaamisalan artesaaniopiskelija Maria Flygare, 24, lähti Erasmus+ vaihtojaksolle Ranskaan juuri silloin, kun koronapandemia alkoi sulkea Euroopan rajoja. Luksian vahva kanta oli, että jakso täytyisi turvallisuussyistä perua, mutta lopulta vastaanottavan työpaikan erityislaatuisuus ja sijainti maaseudulla vaikuttivat siihen, että Maria sai luvan lähteä kolmen kuukauden jaksolleen.
”Mukana oli pieni epävarmuus ja jännitys siitä, miten homma sujuu,” Mariaa ohjannut puualan opettaja Vesa Kupila kuvaili tunnelmia vaihtojakson alkaessa. Mariaa velvoitettiin olemaan yhteydessä ohjaavaan opettajaan ja kv-koordinaattoriin WhatsAppin kautta tiheämmin kuin tavallisesti vaihtojaksolla. Sinänsä kun kaikki sujui hyvin, muuten kansainvälisen jakson ohjaaminen ei teettänyt ohjaavalle opettajalle normaalia enempää työtä, Vesa sanoo.
Työpaikka Ranskassa oli 1800-luvulla rakennettu linna Château d’Oche (ks. linnan Facebook-sivut), jossa järjestetään nykyisin yksityistilaisuuksia ja juhlia, kuten häitä. Maria löysi työpaikan www.workaway.info -sivuston kautta, jota oli käyttänyt aiemminkin etsiessään vapaaehtoispaikkaa maailmalta.
Miksi halusit lähteä juuri Ranskaan?
”Halusin oppia ranskan kieltä paremmin. Ranskalainen sisustustyyli on myös aina kiinnostanut minua,” Maria kertoo.
Maria valmentautui ammatillisesti lainaamalla kirjastosta kirjoja ranskalaisesta sisustuksesta. Hän keräsi jo etukäteen inspiraatio-kuvia tietokoneelle kansioon, erityisesti linnoihin liittyviä ideoita.
Kielen osalta Maria preppasi alkeisranskaansa kuuntelemalla podcasteja ja katsomalla YouTube -videoita. InnerFrench -podcast oli erityisen hyvä suullisen ranskan harjoitteluun, sillä siinä oli saatavilla kirjallinen teksti (”transcript”), joka helpotti kuullun ymmärtämistä. Ranskaan lähtijöille Maria suosittelisi tutustumaan myös Not Even French -YouTube-kanavaan, jonka kulttuurivinkkivideot ovat englanniksi, mutta ranskankielisillä teksteillä.
Juuri oikeanlaisen työpaikan löytyminen ei kuitenkaan käynyt käden käänteessä.
”Etsin paikkaa workaway-sivustolta yhteensä kolme kuukautta. Olin yhteydessä muihinkin paikkoihin, mutta ne eivät tuntuneet kuitenkaan sopivilta. Kirjoitin päiväkirjaani monta sivua siitä, millaisen kokemuksen itselleni haluan, ja toisaalta mitä osaamista voin tarjota,” Maria kertoo työpaikan etsimisestä.
Vapaaehtoistyön hakija tekee Workaway-sivustolle oman profiilin, jossa kertoo itsestään ja osaamisestaan. Maria lisäsi profiiliinsa esimerkiksi valokuvia omista töistään puuartesaanialalta. Sivuston vuosimaksu on 20 euroa. Yleisperiaate työpaikoilla on, että ne tarjoavat majoituksen ja mahdollisesti ruokaa tai pientä taskurahaa työpanosta vastaan.
Mitkä asiat ilahduttivat eniten vaihtojaksolla?
”Kielen kanssa tuli onnistumisen tunteita, kun pystyin kaupassa kertomaan, mistä tulen ja mitä teen. Oli tosi siistiä, kun pystyin ymmärtämään ja sanomaan jotakin kielellä, jolla en ole ennen pystynyt kommunikoimaan,” Maria kertoo.
Vaikka Marian kontaktit työn ja asumisen osalta olivat englanninkielisiä, joutui hän harjoittelemaan ranskan käyttämistä asioilla käydessään. Hän kävi mm. apteekissa, pankissa, kukkakaupassa ja ostoksilla iäkkään naapurinsa puolesta.
Toinen iloa tuottanut asia oli linnaa ympäröivä luonto, joka oli läsnä koko ajan. ”Luonto oli siellä niin maagista! Heräsin linnunlauluun, jolloin kaikki huolet tuntuivat olevan kaukana,” Maria kuvailee.
”Iltaisin hoidin kanoja ja kävelytin koiria,” Maria kertoo vapaa-ajastaan. Hän teki myös ruokaa 75-vuotiaan naapurinsa, amerikkalaisen Leslien kanssa.
Miten käytännön elämä hoitui koronarajoitusten aikana?
Ranskassa kodin ulkopuolella liikkumiseen vaadittiin koronapandemian aikana paperinen lupalappu, jossa täytyi tarkkaan kuvata millä asioilla on. Poliisi pysäytteli ihmisiä tarkistaen lupalappuja ja sakotti ihmisiä, ellei asianmukaista paperia ollut mukana.
Remontointiliikkeissä monet tavarat olivat lopussa, eikä toiseen kaupunkiin saanut rajoitusten vuoksi matkustaa etsimään tarvikkeita. Tämä hankaloitti työntekoa, kun tarvittavia materiaaleja ei aina ollut saatavilla.
”Kaiken kaikkiaan ilmapiiri Ranskassa tuntui tiukemmalta kuin Suomessa,” Maria sanoo.
Mitä ammatillista osaamista Ranskasta karttui?
”Château d’Oche on todella hyvä paikka oppimiseen ja ihmiset ovat sydämellisiä,” Maria kertoo. Linnan omistaa amerikkalainen Dominique Russo, joka asuu Abu Dhabissa. Maria ja Dominique olivat puhelimitse yhteydessä linnan sisustukseen liittyvistä asioista ja työtehtävistä. Työn ohjaaminen tapahtui siis etänä.
Työskentely linnassa vaati itseohjautuvuutta ja järjestelmällisyyttä. ”Minulle annettiin paljon vapautta, kun omistaja näki, että pystyn tekemään itsenäisesti ja ottamaan projekteja haltuun,” Maria toteaa.
Aivan nuoria opiskelijoita linnaan ei todennäköisesti otettaisikaan vastaan. Suurin osa Workaway-vapaaehtoisista tulee linnaan sesonkina kesäaikaan, jolloin siellä on enemmän tekemistä.
Ranskalaiseen maalaistyyliseen sisustukseen tutustumisen osalta Marian ennakko-odotukset jopa ylittyivät. ”Linna oli niin upea paikka! Siellä yhdisteltiin vanhaa ja uutta, ja oli hienoa nähdä miten arvokas, historiallinen paikka oli remontoitu moderniin käyttöön,” Maria kertoo.
Opettaja Vesa Kupila toteutti näyttökeskustelun Marian kanssa Teams-yhteydellä, sillä Suomeen palattuaan Marialla oli edessä omaehtoinen 14 päivän karanteeni. Vaihtojaksonsa aikana Maria keräsi materiaalia näytön arviointia varten, ja sai lausunnon myös työpaikkaohjaajaltaan.
”Opiskelijan osaamislaajuudelle tämä oli parempi paikka kuin Suomesta olisi voinut löytää: kyseessä oli erikoistuminen, valinnainen tutkinnon osa, jonka sisällöt olivat enemmän sisärakentajien osaamista, kuten tapetointia ja 3D-sisustussuunnittelua,” Vesa kuvailee.
Lue lisää Marian vaihtojaksosta Luksian kv-blogista: https://www.luksia.fi/opiskelijalle/kansainvaelisyys-opiskelijoille/kv-blogi/puualan-artesaani-ranskassa/