Ammatillinen koulutus – mitä väliä kielellä? Luksian KIELO-hanke mukana seminaarissa

Opetushallitus, Kielikoulutuspolitiikan verkosto ja Tampereen ammattikorkeakoulu TAMK ammatillinen opettajankoulutus järjestivät perjantaina 22.11.2019 Tampereella Ammatillinen koulutus – mitä väliä kielellä? -seminaarin. Seminaarissa tarkasteltiin kielitietoisuutta ammatillisessa koulutuksessa ja avattiin kielitietoisuuden merkitystä laadukkaan opetuksen ja oppimisen näkökulmasta. Osallistujien joukossa oli ammatillisia opettajia, yto-opettajia, S2-opettajia ja opinto-ohjaajia eri puolelta Suomea yhteensä yli 100 henkeä. 

Seminaarin puhujina olivat mm. opetusneuvos Katri Kuukka Opetushallituksesta ja yliopistonlehtori Niina Lilja Tampereen yliopistosta. Katri Kuukka avasi puheenvuorossaan kielitietoisuuden monipuolista käsitettä ja toi esille syitä, miksi kielitietoisuus on tärkeää oppilaitoksen toimintakulttuurissa, johtamisessa, opetuksessa ja oppimisessa. Kielitietoisuus on mm. tietoisuutta yhteisön kielellisestä monimuotoisuudesta ja sen arvostamista – ja arvostamisen todentamista. Käytännön tasolle tuon tiedostamisen ja arvostamisen voi viedä vaikkapa tarkastelemalla sitä, kuinka hyvin oppilaitoksen toiminnassa toteutuvat Kuukan esittämän tsekkauslistan asiat:

Yliopistonlehtori Niina Lilja kertoi mielenkiintoisesta tutkimuksesta, jossa perehdytään rakennusalan koulutuksessa ja työssä käytettävään kieleen. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä, miten suomen kieltä opitaan rakennusalan työtehtävien lomassa ja löytää keinoja kielen oppimisen tukemiseen.

Seminaarin aamupäivän asiantuntijaesitysten jälkeen oli kaksi ammatillisen opettajan kommenttipuheenvuoroa. Toisen niistä piti Luksian kiinteistöpalvelualan opettaja Aslak Palenius. Aslak kertoi havainneensa, että osa ammatillisista kouluttajista on kielitietoisuudesta erittäin kiinnostuneita, osa ei ollenkaan. Mukanaolo KIELO-hankkeessa on antanut hänelle itselleen mahdollisuuden mm. vertaistukeen ja S2-opetuksen seuraamiseen. Selkeä jäsentely, olennaiseen keskittyminen, visuaalisten menetelmien avulla konkretisointi ja ymmärtämisen varmistaminen ovat sellaisia kielitietoisen opetuksen keinoja, joita jokaisen ammatillisen opettajan tulisi työssään käyttää. Lisäksi ammatillisella opettajalla pitää olla osaamista valmentaa myös työpaikkaohjaajia kielitietoisuuteen. Aslakin omaan kokemukseen perustuva kommentti oli: kehittämällä omaa kielitietoisuuttasi helpotat omaa työtäsi.

Iltapäivällä työskentely jatkui työpajoissa. KIELO-hankkeen Luksian projektivastaava Marianne Seppä oli kutsuttu vetämään yhtä työpajaa, jonka aiheena oli Kielitietoisuus käytäntöön. Yhdessä hanketyöntekijä, S2-opettaja Tarja Dejanovan kanssa Marianne antoi työpajan osallistujille kokemuksen vieraalla kielellä kommunikoinnista ja tehtävän ratkaisusta silloin, kun ei ymmärrä kaikkea. Työpajassa oli vilkasta keskustelua ja kokemusten vaihtoa siitä, millä eri tavoin opetus- ja ohjaustyössä voi tukea maahanmuuttajataustaisen opiskelijan ammatti- ja kielitaidon kehittymistä.

Päivän päätteeksi työpajojen vetäjät esittivät yhteenvedon pajatyöskentelystä. Lisäksi heille esitettiin mahdollisuus haaveilla ja visioida: Mikä on ammatillisen koulutuksen tilanne kielitietoisuuden kannalta viiden vuoden kuluttua?

Antoisan seminaarin ohjelman myötä meille kaikille osallistujille annettiin haaste: Miten kehittää omasta oppilaitoksesta kielitietoinen yhteisö? Ottaako Luksia tämän haasteen vastaan? Onko Luksian ammatillisessa koulutuksessa kielellä väliä?

teksti ja kuvat: Tarja Dejanova